Paljon on tapahtunut ja paljon on jo unohtunut. Savukosken reissukin on tehty tässä joskus metsästyskaudella ja sieltä Aadolfille tiputettiin teeri. Poika tahto vaan mällystää lintua ja ohjaaja juos perässä ;) Nyt onkin vaan harjoiteltu perustottelevaisuutta eikä lintukohtaamisia ole juurikaan haettu. Mitä nyt peltopyitä tulee vastaan usein lenkillä.

Aadolf on oikea kovan onnen soturi telomisissaan. On ollut ruoti huulessa, koukku nenässä, silmäkulma auki. Viikonloppuna kun olin lähdössä pyöräilemään Aatsin kans niin se yhtäkkiä hyppäs vasten mitä sei ole koskaan tehnyt pyöräillessä ja stop. Kuin puukeppi oltas laitettu pinnojen väliin. Pyörä nurin ja rengas käännähti vielä ympäri. Kova kiljunta. Aatsin etujalka se siellä käväs. Kovat on pojalla luut. Tuli "vain" 15 sentin vekki. Liekö tuohon kohtaan enää karvatkaan kasva, mutta kolo komeassa.

Talossa vallitsee syvä hiljaisuus. Aadolf taitaa nukkua.