Hienosti on pojan kanssa mennyt. Aadolfkin on kasvanut paljon ja uskaltaa enemmän koitella hermoja. Niitähän saa toki koitella :) Tosi viksu se kuitenkin on ja tajuaa mitä sille sanotaan. Välillä tieten pitää koittaa et hei naine, ootsä tosissas. Mökötys kestää sen pari sekuntia ja taas menoksi niin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan.

Aadolf haluaisi vissiin, että siivouspäivä olisi useammin kun sen mielipuuhaa ois "kääriä" matot rullalle. Häkistään se sitten menee hakemaan omaa vilttiään jota se retuuttaa paikasta a paikkaan b. Harjan kimpussa ois kiva juosta ja hyökätä kimppuun. Imurista poika ei niin välitä. Imuri kun ei ole karvainen.

Maahan menoa on vähän harjoteltu ja se meinaa jo vähän tajuta mitä silläkin tarkotetaan. Istumaan kyllä menee heti kun käsketään. Enää ei ruokaa ota ennen kuin varmasti on lupa, niin kauan sit istutaan.

Yöt menevät jo rutiinilla. Häkin vesikippo pitää tarkistaa illalla, ettei yöllä tuu kohtausta. Aadolf on kova poika juomaan ja yölläkin pitää monta kertaa juua ja sitten taas köllähtää nukkumaan niin että häkin seinät kolisee.

Pihalla Aadolf aika hyvin jo tietää mihin ei saa mennä. Jo pelkkä murahdus pojalle muistuttaa, että uups, tänne ei saanutkaan mennä ja toi tättärä huomas taaasss... Ainako sen pitää mua silloin kahtoa. Nyt on tullut kaivuu vietti ja siihen Aadolfille on oma kuoppa joka on jo aika suuri. Innolla se hyppää kuoppaan kun tietää, että tämä on mun potero, jes!