Do diin, päivä oli koiralla mennyt hienosti, vaikka yksinolon aika oli pisin tähänastisista. Häkissä oli märkää, mutta ei voi sanoa, oliko se pissan aiheuttamaa vai vesikipon kaatumisesta johtuvaa. Kuitenkin koira nukkui tyytyväisenä kun kotiin saavuttiin.  Virtaa oli sitäkin enemmän häkistä päästessä. Ja niin virtainen oli koira, että ei malttanut syödäkkään kunnolla.

Koirasta kyllä löytyy päivä päivältä hyviä piirteitä ja tuntuu, että oppi saattaa mennä perille. No tästä ei kuitenkaan ole hyvänä esimerkkinä pihan kukkien rauhaan jättäminen. Olemme pyrkineet jättämään pihan kukkaistutukset rauhaan. Tietysti niitten pehmeä möyhitty multa kiinnostaa Aadolfia. Mutta niihin mennessä on aina tullut tiukka komento -Ei. Muutaman kerran on Aadolf mennyt näistä kielloista huolimatta kokeilemaan kukkien kestävyyttä ja olemme joutuneet nostamaan sen pois penkkien luota. Tänään pihalla ollessa, Aadolffi päätti jäädä muiden mennessä sisälle, ulkoilemaan itsekseen. No tietysti poika huomasi tilaisuutensa tulleen ja kukkapenkki kutsui "möyhijää". Ja saavutuksena yksi irtirevitty kukkanen, joka leuhkasti kanten tuli portaille asti. Joku sanoi, että prinssi ja herrasmies heti pennusta asti, kun kukkia kantaa portaille.

Sitten koitettiin tänään ekaa kertaa talutinta ja se vasta olikin kiva lelu. Oikeastaan koira talutti itse itseään . Välillä se innostui puremaan taluttimen metallirinksaa, mutta heilautus taluttimesta sai sen irrottamaan. Tästä se narussakulkemisen jalo taito alkaa kehtittyä. Eihän sitä talutinta todellisuudessa näin maalla tarvitse, mutta jos tuonne kylille lähdetään ihmisiä katselemaan niin on pidettävä koira kytkettynä. Ei sen takia, että se vihainen olisi vaan sen takia, että koiran löytää itse väen joukosta. Ja innokkaimmat rapsuttelijat saataisiin irttoittamaan otteensa koirasta.

Nyt sitten iltaruuan aika ja petille meno. Huomenna edessä samanmoinen odotteluaika. Mutta kohta alkaa kesälomat (lue 2 päivää töitä) ja sitten Aadolfin yksinolo vähenee mitättömään. Ai niin ja vielä sen verran tämän päivän kokemuksista, että vesisateen aiheuttamat pisaroiden pirskahdukset saivat koiran "seisomaan" eli ihmettelemään tätä maailman mielenkiintoisuutta. Vesi ei ole pelottava ominaisuus, se on todettu jo suihkussa käynneillä, mutta plop plip äänet saivat koiran mietteliääksi.