Aina mitä puuhataan haluaa Aadolf olla matkassa mukana niin kuin tänäänkin. Keinutuolista raappasin vanhoja maaleja pois. Koira tietenkin vieressä yrittää auttaa tai touhottaa jotain muuta. Heti kun silmä vältti ja kattoin jässikkää niin se oli putsannut mun maalinpoistoainepensselin. Hienosti oli poika aatellu, että saisin puhtaalla pensselillä jatkaa työtä, mutta harmi ku tuo aine on vissiin aika tujua. Määrässä oisko lusikallisen maistellut tuota ainetta.

Laitoin suolapallon pojan suuhun, että josko se oksentaisi myrkyt pois. Ei tapahtunut mitään ja Aadolf nuoli huuliaan, että anna lisää. Aloin jo epäileen, että olin antanut sokeria, mutta en kuitenkaan. Soitin eläinlääkäriin ja tarkistivat aineen myrkyllisyyden ja kehottivat antamaan lääkehiiltä. Niinpä sitä haettiin nopeesti apteekista ja poika sai hetken olla pikimustakarvakuono. Kaikki kuitenkin jatkuu ihan samatin eikä poika näytä olevan milläsänkään eikä vaikuta huonokuntoiselta. Se on tuollane se meijän Aatolffi. Syö kaikki mitä suuhunsa saa.